Kulttuurinen omiminen.

Hankala aihe. Joka monella nostattaa tunteita ja karvoja pystyyn.
Henkilökohtaisesti pidän sitä osittain täysin luonnollisena osana kulttuurin kehitystä, mutta osittain vääränä. Olen myös hieman eri mieltä sen käytöstä kaikissa nykyisissä konteksteissa ja määrityksissä. Pyydän että luet loppuun asti niin ymmärrät mitä tarkoitan.

Itse kulttuuri mm. Wikipediassa (:DD dont judge me yet, helppo kooste) määritellään olevan seuraavia:

• Yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus
• Erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä.
• Jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, joka on luonteenomainen instituutiolle, organisaatiolle, ihmisryhmälle, tai “yhteiskunnalle”.
• Ne käytöksen piirteet, jotka vaihtelevat maantieteellisesti alueittain.

Nykyään kulttuurisen omimisen määritelmänä tulee paljon vastaan : “tarkoittaa toisen kulttuurin elementtien käyttämistä”.
Toiset taas jakavat kulttuurisen omimisen kuitenkin alakategorioihin kulttuurin lainaaminen ja kulttuurin varastaminen. Joista olen enemmän samaa mieltä. Kulttuurinen omiminen jakautuu mielestäni juurikin näihin alakategorioihin. Kulttuurin lainaamiseen: joka mielestäni on hyväksyttävää ja tukee niin ihmiskunnan, kuin kulttuurin johon se lainataan, kasvua.
Ja Kulttuurin varastamiseen: jossa otetaan osa toisesta kulttuurista ja muokataan se tarkoittamaan jotain muuta kuin mitä se alunperin edusti, näin vääristäen jopa alkuperäistä kulttuuria, taas on mielestäni yleisesti vältettävä ja tuomittava.

Kulttuurinen varastaminen

Määrittelen sen itse tässä seuraavasti ja pidän sitä todellakin huonona asiana: Toisesta kulttuurista otetaan piirre ja muutetaan sitä kuvaamaan jotain muuta, kuin mitä se alunperin on tarkoittanut. Esimerkiksi Joulupukki asuu suomen sijaan ruotsissa. Amerikassa Huvipuiston pallonheitossa alettaisiin jakaa hyvästä yrityksestä palkintona halpoja kiinassa tehtyjä muovikopioita Suomen talvisodan mitaleista. Ei kovinkaan kunnioittavaa. Tai Suomileijonaa alettaisiin käyttää uusnatsien tai putinistien symbolina, jolloin sen merkitystä pyrittäisiin aktiivisesti muuttamaan kuvaamaan pääasiassa heidänkaltaistaan joukkoa. Näin kävi swastikalle joka lainattiin hinduilta ja nykyään ymmärretään yleisesti natsi symbolina. Tältä pohjalta pyytäisin ymmärtämään miksi esimerkiksi Intiaanien sulkapäähineen käyttö muotiasusteena tai “kannanottona” ohjelmassaan on kornia ja väärin. Varsinkin kun ymmärtää mitä sulkapäähine tarkoittaa ja symboloi. “Sulkapäähine on intiaaneille yksi kunnioituksen korkeimmista arvoista. Kunnioitetun henkilön on pitänyt ansaita höyhenensä epäitsekkäällä rohkeudella ja kunnialla, tai hänelle on annettu lahja kiitoksena työstä tai palvelusta yhteisölleen tai kansakunnalleen.” Ymmärtänette siis että tässä kontekstissa itse itselleen kunniamerkin antaminen on äärimmäisen noloa, eikä edusta sen alkuperäistä tarkoitusta.

Kulttuurin lainaaminen

Miksi se on sitten mielestäni ok? Mielestäni kulttuurin tulisi mennä eteenpäin ja imeä itseensä hyviä ja hyödyllisiä piirteitä ympäriltään. En voi ymmärtää miksi joku haluaisi omia jotakin hyvää itselleen, eikä jakaa sitä muille jos sitä kunnioitetaan. On toki oikeutettua ja perusteltua pitää omasta kulttuuristaan kiinni muuttumattomana ja näin rajata sen lainausta siinä pelossa että kulttuuria pyritään muuttamaan ns. soluttautumalla ja tätä kautta muuttamaan sen piirteitä. Mielestäni kuitenkin jos kulttuuriin osallistuminen tehdään rajatuksi esim etnisten ominaisuuksien pohjalta, eikä arvojen tai tapojen jakamisen ja kunnioituksen kautta. Niin tämä vain tekee erottelua ihmisten välille ja on lähtökohtaisesti viallinen tapa toimia ihmiskunnassa.

Ajattelen myös näin siksi että en koe omaavani mitään spesifiä rajattua kulttuuria itse, tai kaikki sen tärkeimmät sisällöt ja arvot on jo kopioitu muualle käyttöön, tai pitäisin vähintään hyvänä että esim oikeusvaltiota ja ihmisarvoa lainattaisiin korvaamaan muiden kulttuurien ongelmallisia lähestymisiä aiheisiin. En näe että suomalaisena minun tulisi kieltää ulkomaalaisia saunomasta, juomasta leijonaviina tai syömästä ruisleipää. Tai no ehkä sen haluaisin korjata että Joulupukki asuu suomessa eikä ruotsissa. Tässä kohtaa on selvää, että mitään keskeistä osaa kulttuuristani ei ole kopioitu ja vääristelty tai ainakaan niin että kokisin siitä katkeruutta tai vihaa. Tämän takia olen hieman varauksellinen oman kulttuurini muokkaamisessa lainaamalla parhaat palat muista, joita on sotkettu ja muokattu ns. ulkopuolisten toimesta jo pidemmän aikaa, koska en halua vääristää niitä vahingossa. Näen kuitenkin lainaamisen lopputuloksen enemmän yhdistävänä ja edistävänä, kuin hajottavana tekijänä, silloin kun se tehdään kunnioituksella. Kulttuurin kuuluu ehdottomasti mennä eteenpäin ja se onnistuu yhdistelemällä hyviä ideoita joka puolelta. Olisi täysin typerää keksiä pyörää uudelleen tai olla käyttämättä sitä kokonaan, koska joku muu keksi sen ensin. Mutta myös yhtä typerää olisi ladata Sandstorm Youtubeen ja väittää että olisi itse sen luoja, eikä Darude. Tai että julkaisisi siitä pieruremiksin ja väittäisi sen olevan alkuperäinen, ei siinäkään ole mitään järkeä.

En koe että kaikki kulttuurit ja niiden piirteet ovat hyviä saati säilyttämisen arvoisia, omassanikin on paljon vikaa (naapurin puukotus jurrissa, perheen ajaminen kirveellä hankeen jne. “klassikot”). Koen kuitenkin että eri kulttuureja ja niiden edustajia tulisi kunnioittaa niin, ettei niihin kuuluvia asioita alettaisi loukkaavasti vääristelemään. En pidä minään ongelmana, että joku pitää rastoja tai soittaa sähökitaraa tulipa hän mistä päin maailmaa tahansa. Varaisin kulttuurisen omimisen isompiin asioihin (kuten tässäkin tekstissä käsiteltyihin ansiomerkkeihin, tarkkoihin perinteisiin, uskonnollisiin/kulttuurillisiin asuihin joilla tarkka merkitys) jne spesifeihin ja kulttuurin kriittisiin ydinasioihin.
Pitäisin tärkeämpänä perehtymistä miksi jotkin asiat ovat tärkeitä tietyssä kulttuurissa, mistä ne tulevat ja mitä ne oikeasti tarkoittavat. Keskittyisin siihen että kulttuuria ihaillaan ja pidetään arvossa, jotta sen merkitys säilyy niin että tulevat sukupolvet ymmärtävät saman merkityksen. Kunnioitetaan siis alkuperäistä tarkoitusta. Sen sijaan että lähdetään piirtelemään rajoja perustuen henkilöiden DNA perimään ja sen perusteella päättämään millaisia he saavat olla ja mitä he saavat tehdä.

Joten tiivistettynä kulttuurin omiminen on mielestäni jaettava alakäsitteisiin tai käytettävä ainoastaan kulttuurin varastamisen yhteydessä: Toisen kulttuurin yksinomaisia ydinasioita ei sovi käyttää niiden kontekstien ulkopuolella tai niin että niitä muokataan tarkoittamaan jotain muuta kuin mitä ne oikeasti tarkoittavat.
Kulttuurin lainaaminen taas on ok: Toisen kulttuurin kuvaaminen tai osien käyttäminen niiden oikeissa konteksteissa ja kunnioittavasti, ilman että niiden tarkoitukset vääristyvät. Luonnollisesti hyvän maun rajoissa.

Perustan mielipiteeni lähinnä kohtuullisuuteen ja hyvää tarkoittaviin perusteisiin ihmiskunnan kokonaisvaltaisesta kehityksestä, “protektionismin” ja genetiikan sijaan.

-LeRattus
“Sinking the ship with good intentions.”