Vasen ja oikea.
Lyhyesti ja ytimekkäästi arvomaailmani:
Henkilökohtaisesti olen vahvasti oikeakätinen, sydämeni on oikeassa paikassa, vasemmalla puolella.
Ihmisoikeudet ja oikeat mahdollisuudet mahdollisimman monelle menestyä, ovat arvomaailmani keskiössä. Kaikkia tulisi kohdella reilusti ja yhdenvertaisesti. Vapaus ja vastuu ovat erittäin korkealla arvoasteikossani, niitä tulisi ihmisille suoda. Ihimisiin tulisi lähtökohtaisesti luottaa vaikka loppupeleissä he eivät kovin luotettavia olekkaan. Olen sitä mieltä että kaikkea ei tule kieltää, eikä harvojen joukko saisi pilata hupia kaikilta.
Yhteiskunnallisesti talousmielessä en osaa okein sanoa minne tarkalleen asetun. Ääripäät kommunismi sekä 100% kapitalismi ovat molemmat viallisia järjestelmiä yksinään. Kommunismi ei pysty todellisuudessa täyttämään kaikkia ihmisten haluja ja tarpeita koska ne eroavat yksilötasolla niin suuresti (100% sosialismissa on samat rajoitteensa vaikka ideana toki jalo sekin). Kapitalismi taas loppujen lopuksi keskittyy ihmiselämän kannalta epäolennaisuuksiin. (suora quote eräältä: “Elämässä ei lopulta ole mitään muuta kuin talous”… mielestäni surullinen ja sisällötön elämänkuva.)
Mielestäni “hybridi” järjestelmä täyttäisi ihmisten tarpeita parhaiten, kuitenkin mahdollistaen myös suuren vapauden. Byrokratiaa pitäisi olla mahdollisimman vähän. Näin ihmisten aikaa säästyisi oikeisiin töihin, ja tunne siitä, että valtio lähinnä kusettaa ja pompottelee kansalaisia, vähenisi.
Mikä siis tulisi olla valtion rooli? No ajatellaan toisesta suunnasta:
Osakeyhtiön tärkein/ainoa tavoite on luoda maksimaalisesti voittoa omistajilleen. Mielestäni tästä voi johtaa, että valtiolle kuuluuisi kaikki loput tehtävät, joissa voitontavoittelu ei tuota parasta lopputulosta ihmisille. Näitä on esimerkiksi: Poliisi, vankilat, oikeuslaitos, koulutus, terveydenhuolto, luonnolliset monopolit kuten sähköverkko jne.
Kuvittele että esimerkiksi poliisit seuraisi kansalaisia ja sakottaisi aina pienimmistäkin rikkeistä, jotta poliisilaitoksen päälikkö saisi bonuksen tai ettei huonosti sakottava poliisi saisi potkuja.
Jos vertaa julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa, voi saada toki kuvan että yksityinenhän toimii paremmin (mikä varmasti pitää paikkansa niille keillä on vakuutus / rahaa siihen). Mutta miten käy kun kaikki siirtyvät sinne? Vai eikö köyhien tulisi päästä tukkimaan niitä?.
Kuitenkin yksityisen firman päätavoite on tehdä voittoa ja tämä ennenpitkää tulee esille niin laadullisesti kuin kustannuksellisestikkin. Se on samanlainen kuoppa kuin sähköverkonmyynti.
En kuitenkaan sano etteikö osalla näistä aloista voisi olla myös yksityinen puoli (esim tietyt koulut ja koulutukset sekä terveydenhuolto), mielestäni kuitenkin yhteiskunnan tulisi panostaa näihin sen verran että voitontavoittelu yhteiskunnan kustannuksella näissä ei olisi pääasiassa kannattavaa.
Mitä tulee näiden rahoittamiseen niin maksan mielelläni veroja, jotta ympärilläni on turvallinen ja rauhallinen yhteiskunta. Yhteiskunta jonka ihmiset ovat terveitä ja fiksuja, jotka voivat elää ilman ylimääräisiä pelkoja. Itse näen maamme ja yhteiskuntamme olevan tarpeeksi yhtenäinen että jonkun onni on yhteinen onni, siksi yhteiseen hyvään kannattaa panostaa (en siis näe esim perustulossakaan tämän kautta ongelmaa, tämä kuitenkin oma aiheensa). En koe että suurituloista pitäisi jotenkin rangaista, vaan verotuksessakin tulisi olla jokin kohtuus, usein rahan tavoittelu maksaa jotain muita osia elämässä ja vaatii paljon “työtä ja tuskaa”. Täytyy kuitenkin ymmärtää että raha tulee rahan luokse, ne keillä alussa sitä on enemmän, on helpompi saada sitä lisää. Voit ottaa riskejä joita vähä varaisempi ei kykene ottamaan jos riskit realisoituvat jne.
Verosuunnittelu ja veronkierto. Usein suurituloisimmat ovat kykeneväisiä molempiin. Kunnioitan niitä jotka maksavat paljon veroja, he pitävät tämän yhteiskunnan pyörimässä. Verosuunnittelussa ei ole mitään vikaa sillä siinä mennään lain sallimissa rajoissa. Se kuitenkin on helpompaa osalle kuin toisille. Samalla toki toivon ettei varallisuus keskittyisi liikaa pienelle joukolle. Varallisuuden keskittyminen johtaa suuriin yhteiskunnallisiin haittoihin juurikin aiemmin mainituista syistä. Yhä pienempi osa rahasta palaa yhteiskunnan rattaisiin kun se istuu jonkun pankkitileillä tai on sidottuna abstraktehin tai tuhriin omistuksiin. Trickle down effect on totta keskiluokalle, mutta ei juurikaan toteudu isoimmista tuloluokista.
tämä vielä kesken ja kaipaa hiomista #kiireessäylös.
-LeRattus